Teksti: Milla Tolonen Kuvat: Esa Tervo

Viiniköynnösten kasvatus on nyt nosteessa, vaikka Suomi ei vielä ole virallisesti viinirypäleviinien tuottajamaa. Ammattiopisto Livian­ Tuorlassa alkanut koulutus keskittyykin ­pöytärypäleiden kasvatukseen. Rypäleistä voidaan myös tehdä jalosteita, kuten hilloa, mehua ja marmeladia, sekä näiden sivutuotteena viinirypäleen siemenöljyä tai siemenrouhetta.

Teoriaa ennen istutusta

Viininkasvatuksen opetusta varten Tuorlaan perustettiin uusi viinitarha kesäkuussa.

– Alkuvuodesta opiskelimme lajikkeita, tarhan suunnittelua ja vuodenkierron töitä teoriassa. Kesällä istutimme sadan köynnöksen tarhan, teimme ajankohtaisia töitä viinitarhassa ja lähialueen viljelmillä, kertoo kurssin opetuksesta vastaava Esa Tervo.

Koko päivän kestäviä lähiopetuskertoja on kymmenen tammikuusta marraskuun osaamisen näyttöpäivään. Opiskeluun kuuluu myös etätehtäviä.

Kurssi on suunnattu etupäässä puutarha-alan ihmisille, jotka jo viljelevät tai suunnittelevat viiniköynnösten viljelyä, mutta kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Koulutus on maksuton.

Tammikuussa kurssin aloitti 17 henkilöä, jotka asuvat eri puolilla Suomea. Tuorlan koulutus on pilottikurssi, joka johtaa 15 osaamispisteen osatutkintoon.

– Laskemme kurssilla myös viinitarhan perustamis- ja tuottolaskelmia. Kaupallisessa mittakaavassa pöytärypäleiden kasvattamista miettivien kannattaa asemoida tuote markettien edustalla olevien marjakojujen, torimyynnin tai oman tilamyymälän hintaluokkaan. Ulkomaisten rypäleiden kanssa emme tule koskaan kilpailemaan, vaan kyse on kotimaassa kasvaneesta, puhtaasta loppukesän herkusta, Tervo painottaa.

Suomessa kasvatetaan talvenkestäviä hyb­ridilajikkeita, joilla on hyvä vastustuskyky tauteja vastaan. Eurooppalainen aitoviiniköynnös Vitis ­vinifera sen sijaan on herkkä sienitaudeille, ja sille tulee sen vuoksi helposti useita ruiskutuskertoja.

 

Uusi vanha asia

Viininviljelijät ry:n hallituksessa vaikuttava Esa Tervo on kouluttanut samasta aiheesta kiinnostuneita opiskelijoita myös Hämeen ammattikorkeakoulussa Lepaalla. Siellä viininkasvatus liittyy tosin enemmän viinitilatoimintaan.

Suomessa viininviljelystä on pitkään puuttunut tietämystä ja koulutus.

– Nähdäkseni tässä on suuri potentiaali kasvaa uudeksi maaseutuelinkeinoksi. Mikään uusi asiahan viininkasvatus ei Suomessa ole, autonomian aikana pöytärypäleitä vietiin tsaarin hoviin. Tässä on vain ollut jonkinlainen väliaika, jolloin perinne on päässyt katkeamaan. Nyt suunnittelemme jo seuraavaa viiniköynnöksen kasvatuskurssia Tuorlaan, se alkaa ensi tammikuussa, Esa Tervo vinkkaa.