Hyvä työporukka saa työt sujumaan! Sipuleja kauppakunnostamassa vasemmalta Olha Tomchenko, Natalia Balaniuck, Antonina Somyk, Gustav Hildén, Olha Kukurucha ja Tanja Holmskaja.
Teksti ja kuvat: Milla Tolonen Haastattelupäivänä Gustav Hildén on onnellinen mies. Hänellä on kädet täynnä työtä ja sydän täynnä iloa. Gustav Hildénin vaimo Jenny Hildén ei ole mukana haastattelussa, sillä pariskunnan toinen lapsi syntyi edellisenä päivänä. Esikoinen on vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen. Kolmikymppinen yrittäjäpariskunta elää unelmaelämäänsä vanhempina, erikoisviljelijöinä ja leipomo-kahvilayrittäjinä.Molempien työpaikka yhdellä tilalla
Hildénit ostivat inkoolaisen mansikkatilan 2017. Mansikan lisäksi tilalla oli viljelty sokerijuurikasta ja viljaa. Sipoolaiselta maatilalta kotoisin oleva Jenny Hildén on koulutukseltaan lähihoitaja ja puuartesaani. Hän vastaa nyt marjatilan leipomosta, kahvilasta ja paperitöistä. Gustav Hildénin inkoolaisella kotitilalla viljeltiin viljaa, ja hän teki aiemmin rakennusalan töitä. Hän vastaa Lill-Bredsin käytännön töistä. – Olisin voinut jatkaa viljanviljelyä, mutta silloin minun olisi ensin pitänyt tehdä normaali työpäivä rakennushommissa ja sen jälkeen hoitaa maatilan työt. Halusimme kuitenkin, että koko elanto tulee yhdeltä tilalta. Niinpä ostimme tämän tilan, mutta asumme kuuden kilometrin päässä täältä, Gustav Hildén kertoo.
Hangontien varressa molemmista suunnista lähestyviä autoja puhuttelee suuri kyltti, joka kertoo aukiolosta ja päivän tarjonnasta.
Seuraavaksi hiotaan prosesseja
Töitä riittää vuoden ympäri. Purjon ja ruusukaalin sadonkorjuu jatkuu pitkälle loppuvuoteen. Marjat ja vihannekset jalostuvat mehuiksi ja hilloiksi. Satokauden aikana ylimääräiset marjat viedään Inkoon satamassa sijaitsevaan Oy KWH Freeze Ab:n pakkashuoneeseen odottamaan myöhempää jatkojalostusta. Lill-Bredsin tuotteita myydään syksyn eri markkinoilla marraskuuhun asti. Tammikuu on ainoa ajankohta, jolloin ei tehdä viljelyyn liittyviä töitä. Toistaiseksi, sillä 360 neliön kasvihuone on juuri valmistunut. Siellä on ensi vuonna tarkoitus kasvattaa mansikkaa ja vihannesten taimia. Tilan hankinnan jälkeen Hildénit ovat rakentaneet leipomon, kahvilan sekä varasto- ja kylmiötilat. Tehtävälistalla on vielä hirsitalon rakentaminen pysyväksi myyntitilaksi nykyisen telttamyymälän sijaan. Myös vihannesten alaa kasvatetaan vielä. Lill-Bredsin tilan peltojen maalajit vaihtelevat hiekasta saveen. Toukokuussa salaojitettiin 11 hehtaaria peltoa vihanneksia varten. Lajeja ei ole tarkoitus lisätä merkittävästi, vaikka parsa kiinnostaakin Gustav Hildéniä. – Tärkeää on myös kehittää tuotantoa nykyistä tehokkaammaksi ja tavoitella aina vaan parempaa laatua, hän painottaa.Maan tulevaisuus mietityttää
Kastelu hoituu mansikalle ja vesimelonille tihkuletkuilla, muille kasveille sadetuslaitteilla. Oma tekolampi kerää sadevettä kastelua varten, ja läheisestä Inkoonjoesta saadaan lisää vettä tarpeen mukaan. Viljely on tavanomaista, mutta pelloille ajetaan naudan- ja kananlantaa ravinteiden ja orgaanisen aineksen lisäämiseksi. Myös viherlannoituskasvit ja viljelykierto ovat käytössä. Kasvinsuojelua täydentävät tutun mehiläishoitajan tuomat mehiläispesät, joiden mehiläiset kulkevat harmaahomeentorjunta-aineen annostelijan kautta pölytyshommiin. Mehiläisten tuottamaa hunajaa on myynnissä pihamyymälässä. – Pyrkimys on kohti luontoa huomioivampaa viljelytapaa. Maan humusaineksen väheneminen on todella huolestuttavaa. Kävin maan terveyttä koskevalla luennolla viime talvena, ja sen jälkeen olen miettinyt maata aiempaa enemmän. Viljanviljelyyn tottuneen Gustav Hildénin mielestä erikoiskasvien viljely on mielenkiintoista. Apua ja oppia on löytynyt seudun kokeneilta viljelijöiltä, joiden neuvot hän ottaa mielellään vastaan. Myös Puutarha&kauppa-lehti ja Länsi-Uudenmaan Pro Agrian erikoisviljelyn kurssit, Ammattikorkeakoulu Novian kurssit ja viljelyneuvoja Fredrik Björklund saavat kiitosta tiedonlähteinä.
Sandor Wasström, Gabriela Berghäll, Jennifer Nyholm ja Alva Wasstöm palvelevat ystävällisesti tilapuotiin poikkeavia.
Työvoimaa onneksi löytynyt
Työvoima on tänä vuonna vaatinut erityisjärjestelyitä. Normaali työntekijätarve on 60 paikkeilla, nyt työntekijöitä on noin 50. Koronaviruksen aiheuttamista matkustusrajoituksista huolimatta tilalle saatiin onneksi useita tuttuja työntekijöitä Ukrainasta. Suomalaisia oli keväällä koronan vuoksi töihin tulossa useita. Sadasta suomalaisesta tilalla on jatkanut noin 30. – Mansikanpoiminta on raskasta työtä, ja ymmärrän hyvin, että kaikki eivät sitä jaksa. Tavallista korkeampaa palkkaakaan ei näillä mansikan myyntihinnoilla pystytä maksamaan. Pieni palkka syö raskaaseen työhön tottumattomien motivaatiota, Hildén pohtii.Kaikki myydään mitä tuotetaan
Mansikasta otetaan satoa istutusvuoden lisäksi kolme vuotta. Sen jälkeen maassa viljellään 5–6 vuotta muita kasveja. Mansikanviljelyn suurimmat ongelmat ovat härmä ja jonkin verran myös home. Tämän vuoden erikoisuus oli kevään sää. Inkoossa toukokuu oli kylmä, joten huhtikuun lämmössä alkanut kasvu pysähtyi totaalisesti. Kesäkuun helle herätti kaikki mansikat – lajikkeesta riippumatta – kukkimaan samaan aikaan, joten satokin kypsyi yhdellä kertaa. Sen päälle tulivat vielä sateet, jotka jatkuvat yhä. Mansikan satomäärä on viimevuotista pienempi. Noin puolet mansikoista myydään kauppoihin, puolet pihamyymälästä. Itsepoimintaa on vain murto-osa. – K-kauppoihin on helppo kävellä sisään ja tarjota mansikkaa ja vihanneksia kauppiaille. Tuotteitamme myydään Helsingissä, Espoossa, Lohjalla, Inkoossa ja Karjaalla. Myös perunat ovat tärkeä tuote suoramyynnissä. Niiden laatu varmistetaan nostamalla perunat käsin. Ne myydään pienikokoisina ja tuoreina kauppoihin. Istutukset jaksotetaan varhaisesta keväästä kesäkuun puoleenväliin asti, joten satokausi on puoli vuotta.
Vanha aitta on sisustettu kahvilaksi. Oman leipomon tuotteet antavat hyvän syyn pysähtyä marjatilalle.
