Linnut viljelijän apureina

Erilaiset lintunlajit viihtyvät ja pärjäävät erilaisssa pöntöissä. Urpo Koposen mallit on suunniteltu ja tehty kestämään.

Teksti: Elina Vuori Kuva: Kalle Laine Vastikään uutisoitu euroopanlaajuinen lintujen väheneminen on huolestuttava ilmiö. Suomessakaan ei tältä ole vältytty: meidänkin peltolintukannastamme on huvennut 1970-luvun lopun jälkeen yli kolmannes. Vähenemisen arvellaan johtuvan ainakin maankäytön muutoksista, yksipuolisesta viljelystä ja varsinkin hyönteisten torjunta-aineista. Linnuille ei kerta kaikkiaan ole syötävää. Myös rikka- ja luonnonkasvien siemenet ovat linnuille tärkeä ravinnonlähde.

Ympärivuotista hommaa

Suomen kenties tunnetuin pönttöjen ripustaja hoitaa yli neljää tuhatta pönttöä kuuden kunnan alueella. Käärmemiehenäkin tunnettu Urpo Koponen tuntee linnut ja niiden elintavat. Hän latelee tietoa niiden pesäpaikoista, ruokavaliosta ja osaa nimetä avomaaviljelijän kannalta tärkeimmät lajit. – Sinitiainen, kirjosieppo, leppälintu, punarinta, kottarainen sekä tuulihaukka ja pöllöt – niitä kannattaa houkuttaa viljelysten lähelle, Koponen listaa. Hän muistuttaa, että jos lintuja haluaa tilalle, niistä on huolehdittava koko vuoden. Talviruokinta ja pöntöt ovat tärkeitä.

Hyönteisahmatit asialla

Pieni ja pippurinen sinitiainen voi syödä sata kirvaa päivässä, mutta sille kelpaavat lähes kaikki muutkin hyönteiset. Sillä on isot poikueet, jopa 12 poikasta. Sinitiaiselle kelpaa tavallinen peruspönttö, jossa on 28 millin lentoaukko, jolloin talitiainen ei mahdu sinne. Kuusitiainen mahtuu vielä pari milliä pienemmästäkin aukosta. Laji on tärkeä varsinkin metsänomistajalle. – Kirjosieppo valtaa helposti tiasen pesän, kun se tulee Suomeen äitienpäivän tienoilla. Pulmasta pääsee yksinkertaisesti sillä, että tukkii parin pöntön lentoaukot siihen asti. Näin sille on vapaat pöntöt, eikä sen tarvitse häiritä muita, Koponen vinkkaa. Leppälintu syö kaikenlaisia hyönteisiä, erityisesti kovakuo­riaisia ja niiden toukkia. Sille kun laittaa pöntön, se ei ole koskaan tyhjänä, sillä pöntön koko kelpaa monille. Myös käki munii usein leppälinnun pesään. Pikkuruinen punarinta viihtyy pihapiirissä ja ihmisen läheisyydessä. Se syö hyönteisiä myös paljon maasta. Puukiipijä on puiden rungolla elävien hyönteisten vihollinen. Se on avainasemassa esimerkiksi kirjanpainajan tuhojen torjumisessa. Sille tehdään erikoinen, puun runkoa vasten asetettava pönttö, johon saattavat kyllä muutkin linnut asettua.

Etanoille ja kotiloille kyytiä

Kottarainen oli meillä hyvin vähissä 1970- ja 80-luvuilla, kunnes alkoi sen hidas nousu. – Nyt sen lisääntymistä rajoittaa pönttöjen puute. Kun lentoaukko on 45 milliä, orava ei siitä mahdu. Kottaraispönttöjä voi sijoittaa useita yhteen paikkaan, sillä laji viihtyy yhdyskuntina. Kottarainen syö kaikenlaisia hyönteisiä, ja mielellään myös etanoita ja kotiloita. Myös rastaat, jopa parjatut räkättirastaat, syövät mielellään matoja, etanoita ja kotiloita. Tehokas nilviäissyöjä on myös siili. Sekin hyötyy ihmisen rakentamasta pesästä ja hallitun hoitamattomasta ympäristöstä.

Ilmatorjuntaa myyrille

Tuulihaukka on suhteellisen yleinen ja helppo saada pesimään esimerkiksi marjaviljelmälle. Se saalistaa myyriä, mutta myös maassa pomppivia rastaanpoikasia, jolloin emolinnut älyävät kyllä lähteä muualle pesimään. – Tuulihaukan pöntön voi laittaa vaikka ladonseinään tai pylvääseen, kunhan avointa maisemaa on ympärillä. Tärkeää on, että hautova lintu näkee ympärilleen koko ajan, Koponen tietää. Myös nuolihaukka on mahdollista saada pesimään korkealle sijoitettuun laatikkoon. Varpuspöllö on tehokas ­hiiri- ja myyräsaalistaja. Se saattaa kerätä isot saalisvarastot, mutta ei välttämättä syö niitä. Viirupöllö saalistaa myös vesimyyriä tehokkaasti, toki metsämyyrätkin kelpaavat. – Lehtopöllöä en suosittele houkuttamaan lähelle, sillä se saattaa hyökätä poikasaikaan kaukaakin ihmisen kimppuun vakavin seurauksin.

Hyttysriesasta eroon

Lepakot ovat erittäin tehokkaita hyönteissaalistajia. Yksi lepakko voi yhdessä yössä syödä jopa 2 000 hyttystä. Lisäksi se saalistaa yöllä lentäviä perhosia. – Lepakon voi houkuttaa pihaan tuoksuvilla kasveilla. Sitten se tarvitsee päiväpiilon paikkaan, johon paistaa aurinko koko päivän. Näin se osittain vaihtolämpöisenä pääsee hyvin liikkeelle illalla, Koponen sanoo. Kirjoitus perustuu VoPu Voimaa puutarhayritysten osaamiseen -hankkeen Riistapäivän luentoon.