Elisabeth Sevon ja Björn Liljegren kasvattavat muhkeita pelargoneja ja muita kesäkukkia Länsi-Uudenmaan kesäasukkaille.
Teksti ja kuvat: Milla Tolonen Olen tyytyväinen, että aloin kukkaviljelijäksi. Asuimme tuolloin Ruotsissa ja olin töissä elektroniikkainsinöörinä Ericssonilla. Jo silloin organisaatiomuutokset, tekniikan nopea kehittyminen ja ihmisten väliset ristiriidat töissä stressasivat minua. Aloitin työt puutarhan uudistamiseksi 1998. Kuljin viisi vuotta Ruotsin ja Suomen välillä kahden viikon välein, kertoo Björn Liljegren uranvaihdoksestaan 23 vuotta sitten. Kaupat Vesterby Handelsträdgårdista tehtiin loppuvuodesta 1997. Tuoreet yrittäjät hyppäsivät suoraan joulusesonkiin. – Teimme joulukoreja sarjatyönä. Silloin puutarhalla kasvatettiin joulukukkia, mutta me jätimme ne myöhemmin pois kannattamattomina, Liljegren muistelee.Uuden ammatin opiskelua
Tammisaaresta kotoisin oleva Elisabeth Sevon, Björn Liljegrenin vaimo, otti vastuulleen kukkien viljelyn. Myös Sevon oli elektroniikkainsinööri, joka työskenteli mikrohybriditekniikan tuotekehityksen parissa Ericssonilla. Puutarhan omistajana hän opetteli kesäkukkien kasvatuksen alusta edellisen omistajan aikana puutarhalla työskennelleen työntekijän kanssa kulkien ja muistiinpanoja tehden. – Minä käytin aikaani uusien huoneiden rakentamiseen ja automatisointiin vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja tein lähes kaiken itse, Björn Liljegren kertoo. Pariskunta opiskeli myös puutarhureiksi 2003–2005 Espoon Överbyssä voidakseen hakea EU-investointitukea kasvihuoneiden nykyaikaistamiseen. – Koulutukseen kuului muutakin kuin viljelyä, ja aloimme tehdä myös puutarhakonsultointia ja istutuksia. Meillä on yhä myynnissä puita, pensaita ja perennoja, mutta niiden osuus on kutistunut neljäsosaan aiemmasta, Liljegren kertoo.
Nyt ensimmäisen kasvihuoneen paikalla on ’Mårbacka’ -pelargonien emojen kasvatushuone. Kattokulma on muuttunut sitten 1950-luvun.
Vanha valokuva puutarhan ensimmäisestä kasvihuoneesta kukkaviljelyyn siirtymisen jälkeen 1980-luvulla.
Pelargonit tärkein kesäkukka Nykyään kausi alkaa orvokkien kylvöllä helmikuun alussa. Iso osa kukista kylvetään itse. Pelargonit ovat puutarhan suosituin tuote, ja ne tulevat pikkutaimina – paitsi ruotsalaisten ikisuosikki ’Mårbacka’-pelargoni, joka on omaa kantaa. Emot kasvavat erillään myyntitaimista, ja niistä otetaan pistokkaat syksyllä. ’Mårbacka’-pelargonista saa kaksinkertaisen hinnan tavallisiin pelargoneihin verrattuna, jotka maksavat viisi euroa. Puutarhan suurin asiakasryhmä ovat seudun kesäasukkaat, joista monet ovat ruotsinkielisiä. Suomenruotsalaiset asiakkaat seuraavat usein ruotsalaismedioita, joten kukkatrendit kannattaa poimia suoraan naapurimaasta. Kesäkukkien valinta on Elisabeth Sevonin käsissä. Vuosien kokemus on opettanut valitsemaan oikeat lajit. Ruotsin Vuoden Pelargoni otetaan aina viljelyohjelmaan. Tänä vuonna se on ’Tango Deep Rose With Eye’. – Noin 90 prosenttia kukista on samoja kuin viime vuonna, joten valikoima muuttuu pikkuhiljaa, kertoo Elisabeth Sevon. – Pelargonit ovat tärkein tuotteemme. Ne myydään 13 sentin ruukuissa. Sellaisia ei Tokmannilta saa, Björn Liljegren painottaa. Kaikki kasvit myydään suoraan puutarhalta. Jonkin verran kesäkukkaistutuksia tehdään myös kurssikeskuksiin, hoitolaitoksiin, ravintoloille ja yksityisille asiakkaille, jotka tarvitsevat istutuspalvelun.
Kryddhuset, maustehuone, toimii myös taimien talvetushuoneena. Valkoisessa amppelissa kasvaa ’Tumbling Tom’ -amppelitomaatti. Sellainen teki viime vuonna asiakkaan mukaan 600 tomaattia.
Tuotantoa supistettu tälle vuodelle
Myyntikausi jatkuu niin kauan kuin kasveja riittää. Moni kesäasukas hakee täydennystä istutuksiin heinä–elokuussakin. – Olemme käytännössä aina kasvihuoneella, joten sisään sopii tulla, jos ovi on auki. Tämä kevät on ollut yrittäjille hyvä. – Olemme myyneet enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Lämmin talvi vähensi myös huomattavasti lämmityskustannuksia, joten tänä vuonna kannattavuus voi olla parempi, vaikka kasveja on vähemmän, Björn Liljegren laskee. Vanhin huone, joka on rakennettu 1970-luvulla, on jätetty pois käytöstä tänä vuonna. Näin viljelyala laski 1 600:sta tuhanteen neliöön. – Pienensimme viljelyalaa jaksaaksemme tehdä työt kahdestaan. Tänä vuonna puutarhalle on palkattu vain kaksi kesätyöntekijää. Parhaimmillaan puutarhalla oli viisikin työntekijää. Puutarhuripariskunta aikoo jatkaa työtään niin kauan kuin voimia riittää. – Vaikeinta viljelyssä on myyvien lajien valinta ja viljelytoimien oikea ajoitus. Muuten kukkien kasvattaminen ei ole mitään rakettitiedettä, kukathan haluavat kasvaa, sanoo Björn Liljegren hymyillen. Julkaistu Puutarha&kauppa-lehdessä 3.7.2020
